keskiviikkona, syyskuuta 13, 2006

Osa 2: Perheenlisäystä

Viime osassa suvun kantaäiti Tiina löysi rakkauden ja sai esikoisensa. Tiina ja Joonas pitivät uraa hyvin tärkeänä ja siksi pikku Aleksis joutui turvautumaan lastenhoitajaan. Tiina kuitenkin huomasi jälleen olevansa raskaana, joten siitähän soppa syntyi! Anteeksi kun osa on pari päivää myöhässä. :>


Tiina todellakin oli raskaana. Tämä oli huomattavasti vaikeampaa kuin Aleksista odottaessa, sillä vessanpytty oli se, mitä tämä tuleva kahden lapsen äiti näki suurimman osan päivää.


Harmeja aiheutti myös murtovaras, mutta onneksi taloon oli asennettu varashälytin. Varas kuitenkin sai telkkarin vietyä, ja vaikka poliisi saikin Amatiuksen kiinni, ei 200 simoleonia kiinniottopalkkiota ollut läheskään niin paljon, mitä uuden töllöttimen hankkimiseen tarvittiin. Onneksi Joonas oli saanut töistä vähän boonusta niin homma hoitui ja uusi hankittiin. ;>


Aleksiskin oli todella pahoillaan varkaasta. Poika ajatteli murtoa lähes koko ajan. Vaikkei taapero tajunnutkaan vielä mitään telkkarista, hän selvästikin kaipasi sitä sillä aikaa kun uutta ei vielä ollut hankittu.


Yksi Tiinan monista kollegoista, Lidia Kuutamo oli aivan hurmaantunut pikku-Aleksikseen. Joskus nainen tuli kesken päivän, kun vanhemmat olivat töissä ja alkoi leikkiä pojan kanssa. Kummallista, mutta söpöä. Lidia on jo Aleksiksen paras ystävä! Ehkä heidäön välilleen voisi kehittyä jotakin romanssin tapaista, jos Aleksiksesta ei tule perijää.. (Lidia on pelattava simi.)


Kohta oli jo Aleksiksen syntymäpäivä. "Katso, äiti, minä lennän!" Aleksis huudahti kun kokeili miten korkealle "uusilla" jaloilla voisi hypätä.


Tiina ei saanut hetken taukoa, sillä heti juhlien jälkeen uusi lapsi ilmoitti tulostaan. Itse toivon, että se olisi tyttö.


Kumman nopeasti koko raskaus menikin, sillä synnytys meinasi alkaa kokonaan minun huomaamattani. "Auuuh!" Tiina huusi, mutta vieressä kuorsaava Joonas vain käänsi kylkeään.


Ei, enhän voi koskaan saada mitä haluan, pyh. Tämä poikalapsi on nimeltänsä Arnold, hyvin suloinen. Iho on äidin ja isän ihon sekoitus ja hänellä on äitinsä vihreät silmät. Suloinen! <3>


Mikähän tuossa Kuutamon Lidiassa oikein on kun se noin rakastuu Lehtolan vauvoihin? Kummallista, kerrassaan.. hmmm. Samoin kuin Aleksiksen kanssa, Lidia tuli aina päivisin hoitamaan Arnoldia.


Tiina oli jo vähän aikaa hääräillyt urapalkintonsa kanssa ja onnistui viimeinkin valmistamaan antibiootteja koko perheelle. "Tässä perheessä ei sairauksista kärsitä niin kauan kuin olen elossa", topakka tiedenainen uhosi bakteereilleen.


Homma ei ehkä kuitenkaan hoitunut kuten Tiina olisi halunnut, sillä hän sairastui johonkin tuntemattomaan tautiin, johon kuului paljon oksentelua ja yskää. Toivottavasti hän selviää siitä...


Urheasti hän kuitenkin uskoi osaavansa valmistaa itselleen lääkettä. Tiina kulautti koko koeputkellisen kurkkuunsa ja parissa päivässä hän alkoi voida jo paljon paremmin.


Arnoldin oli aika kasvaa taaperoksi (homma meni vähän överiksi joten siitä ei ole kuvaa :/) ja Tiina alkoi valmistaa poikansa uraa tiedealalla (niin hän toivoi) ja opettaa hänelle taitoja. Vanhemmilla oli taas kiirettä töissä, joten he kiittivät onneaan, että mahtimaito oli keksitty. Arnoldilla on muuten äitinsä nenä (ainakin siltä vaikuttaa toistaiseksi), tosin se on aika leveähkön näköinen. Hänestä taitaa tulla perijä, jos vertaa hänen nenäänsä Aleksiksen nenään.


Pottailukin oli yksi elämän tärkeimpiä taitoja taaperoiässä, sen Arnoldkin ymmärsi. Ihme juttu, poika oppi taidon jo yhden kerran jälkeen, ilman mahtimaitoa! Kummallista.. Ö_ö


Joonas ei välittänyt Tiinan tiedehömpötyksistä, sillä hän halusi poikansa talousuralle. "Kävely on erittäin tärkeä taito, sillä jos et osaa kävellä, et voi pitää huolta kunnostasi sitten isompana ja ulkonäkö tekee tällä alalla ensivaikutelman", Joonas luennoi.


Tässä on hieman uudistunut talo. Keskellä ylhäällä on vanhempien makuuhuone. Siitä oikealla on lastenhuone, jossa asuu tällä hetkellä yksin Arnold. Valkolattiainen huone, jossa on sininen matto, kuuluu Aleksikselle. Hänelle piti hankkia oma huone, ettei vauvan itku haittaisi yöllä. Viininpunainen huone on olo- ja ruokailuhuone sekä siinä vieressä "ruutulattiainen" huone on keittiö. Vessa ei oikein erotu, mutta se on olohuoneen vieressä Aleksiksen huoneen alapuolella. Siinäkin on punainen lattia, nimittäin. ;>


Aika kului hirvittävän nopeasti ja kohta vietettiin jo Aleksiksen syntymäpäivää. Hänestä tulisi teini! Joonas taustalla ei selvästikään tahdo luopua vanhasta lapsi-Aleksiksesta.


Ja tällainen teini-Aleksis sitten on. Hän on jotekin huvittavan näköinen.. ei todellakaan perijäainesta. x) Mutta aika suloinen silti! Toivottavasti hän saa kauniin vaimon (ehkä Lidia Kuutamosta? Hän ei olekaan käynyt vähään aikaan.. hmm)! Joonas näytti sitten kuitenkin tajunneen, että Aleksis on hänen rakas poikansa, vaikka vähän kasvaisikin välillä. Arpa osoitti pojalle romantiikkatavoitteen ja hän tahtoo 30 (vai kuinkas monta se olikaan, eh?) rakastettua samaan aikaan.


Joonaksen murheet olivat todellakin turhia, sillä samana päivänä olivat myös Arnoldin synttärit. Isä saisi sittenkin vielä lapsi-ikäisen pojan hellittäväkseen. Tuolla nenällä poika on perijäainesta, vaikka se onkin vähän leveä! :D "Vau, miten pitkät ja vahvat kädet minulla on, isi, katso", Arnold ihasteli itseään ja Joonas hymyili taustalla.


Arnoldkin tapasi varteenotettavan puolisovaihtoehdon kun postinkantaja Doris tuli hänen näköpiiriinsä. Poika innostui naisesta heti ja eikä malttanut olla kysymättä, muuttaisiko Doris heti yhteen hänen kanssaan! :> "Noh, ehkä kun olet vähän vanhempi", Doris hymyillen vastasi.


Tiina ja Joonas eivät olleet enää kaukana uriensä huipuista, enää pari ylennystä. Tiina tapasi pitkästä aikaa vanhan kamunsa Aamun, mutta ikävä kyllä hän ei voinut jäädä rupattelemaan kun kimppalyyti kutsui!


Aleksis seurasi vanhempiensa uraa kotijoukoissa ja hänestäkin alkoi tuntua siltä, että olisi aika alkaa itsekin vähän ansaita. Parin päivän päästä hän olikin jo uransa huipulla ja palkka oli uskomattomat 91 simoleonia per päivä..


Koti alkoi käydä kapinoivalle Aleksikselle liian pieneksi ja hän lähti taksilla yliopistoon. Legacytontille hän ei tule enää koskaan palaamaan, mutta vannon, että tapaamme hänet vielä. ;) Stipendejä hän vei mukanaan 3750 simoleonia. Taksi kävi hakemassa pojan uuteen maailmaan.

Tässä onkin nyt tämä osa. Kaksi ensimmäistä ovat olleet aika lyhyitä, yritän nyt tästä eteenpäin saada jokaisesta osasta n. 30 - kuvaisia. Seuraavan osan kanssa voi kylläkin vähän kestää, sillä minulla ei ole vielä tarvittavia kuvia.